En pyytele anteeksi.

Mulle on vaan tullu lukijoita lisää, vaikken kirjoita juuri koskaan. Yritän panostaa, nyt on jopa tapahtunu jotain, mutta muuten mun arki kuluu käytännössä päivät nukkuen ja yöt valvoen. 

T. heräsin tänään kuudelta illalla. 

Musta tuntuu et nyt mulla alkaa olla myös univaikeuksia mut en tiiä ku pystyn kyllä nukkumaan mut en oikeeseen aikaan. Unirytmi ... <3 

Totta tosiaan värjäsin myös hiukset tässä yksi kaunis päivä. Punaruskeet niistä piti tulla mutta ne muistuttaa enemmänkin mustaa / tosi tummaa ruskeeta. Anygays, tykkään niistä niin eipä se mitään. ~

Voin avautua jostain kerrankin: Mua vituttaa juoda mitään kun aina lasin reunaan jää huulipunaa. Keksin sit ostaa pillejä hih, ei nekään terrorismilta välty mutta parempi sekin kun rueta aina lasien reunat erikseen puhistamaan.

Pukeudun myös nykyään monien mielestä niinku huora. En tiiä sit miten mun pitäis pukeutua, jos en kerta koskaan saa näyttää mistä tykkään. Pukeudun silti just näin, en kuitenkaan poistu kotoa minnekkään niin kukaan ei raiskaa mua. En muutenkaan tiiä mitä huoraa on käyttää toppeja/hameita/pitkähihasia/pillifarkkuja huppareiden sijasta. Jotain. 

Katsokaa mun rumaa hymyä, älkää seuratko mua somessa, koska en käytä mitään paitsi Tumblria  ja Weheartittiä. Kuunnelkaa myös hyvää musiikkia ♥ Oon ihan rakastunu tohon alla olevaan biisiin. 

Oikeestaan, jos kiinnostaa tai ei kiinnosta niin voisin tehdä uuden musiikkipostauksen, koska noh mun musiikkimaku on muuttunu aika paljon. 

All my friends ask me why I stay strong.

Siinä on paljon Siiriä. Huulipunaa, hameita, mekkoja ja liikaa meikkiä. 

Mitä tapahtuu?

Pääsin lukioon, ei saatana. En oo kunnossa sen takia, sossut on paskaa. 

Nukun liikaa, pelaan liikaa, olen yksin. Mietin mun tulevaisuutta. 

Murehdin kai liian vähän. 

Kuuntelen paljon Lana Del Reytä ja instrumentaalista musiikkia: 

Pikkusiskot sanoo, että kuuntelen klassista musiikkia. 

Ehkä mä oon vaan hullu

Mun elämä on pieni kiva sotku.

Sossut pilaa mun tulevaisuuden

Hahah, ajattelin kirjottaa vähän raskaampaa mielipidettä tällä kertaa. Mun teki mieli vaan avautua tästä asiasta, koska nyt oikeesti voin sanoo että vituttaa ihan kunnolla. 

Taustatietona voin siis sanoa, että asun sijaisperheessä, alle kaksi vuotta olen asunut siellä. Syy, miksi asun siellä ei ole mun käytöksessä tai missään muhun liittyvässä.

Mun suunnitelmiin kuulu muun muassa lähteä Kuopioon opiskelemaan lukioon, muuttaa nyt syksyllä johonkin tukiasuntoon tms, joku kaunis päivä valmistua lukiosta ja mennä opiskelemaan oikeustiedettä luultavasti Joensuun yliopistoon. Tulevaisuus siis mallillaan, eli eikun aloin arvosanoja nostamaan ihan kunnolla. Lähestulkoon kaikki numerot oli siinä 8-10, eli mulla meni koulu tosi mallikkaasti. Jaksoin tehdä kaikki koulujutut kunnolla, että menis hyvin ja nostin jopa mun liikunnan numeron kuutosesta kasiin. En ollut poissa koulustakaan, vaikka kuinka huono olo oli ja kaikki meni hyvin. 

Mulla oli siis palaveri noin kuukausi takaperin, jossa juteltiin näitä mun tulevaisuuteen liittyviä asioita. Sanoin että oon valmis kyllä asumaan yksin, hoitamaan taloutta ja tekemään muutkin asiat. En todellakaan odota yksin asumista sillä tavalla, että se olis kivaa, vaan rankkaa, mutta mä selviän, tiedän sen.  Mun sukuakin asuu Kuopiossa (esim. isä ja sisko ym.) eli en todellakaan joutuis olemaan ja oppimaan yksin, vaan mulla ois apuna ihmisiä. Sosiaalityöntekijät suhtautuivat asiaan tosi hyvin ja myönteisesti ja mulle sanottiin että asuinpaikkaa aletaan heti järjestämään. Ei sanottu mitään, että se olis mahdotonta. Mulle hankittaisiin tukihenkilö ja saisin muuttaa omaan asuntoon tai soluun.

Sitten tänään tuli puhelu. "Valitettavasti tää on mahdotonta, kun oot liian nuori. Me emme voi taata sun turvallisuutta, vaikka sulla ois tukihenkilö. Sä voisit muuttaa erääseen perhetukikeskukseen tai sun sijaispaikkaa voitais vaihtaa. Kolmantena vaihtoehtona ois tämä lähilukio, me voimme järjestää sut kyllä sinne ja jäisit asumaan sijaisperheelle."

Aha. Haluan nyt korostaa, etten ole edes hakenut tuohon meidän lähilukioon. Tiedän, etten pystyis siellä käymään, kouluun pitäis lähteä jo 6:50 ja pois tullaan .. Joskus kamalan myöhään. Mun pitää jo nyt lähteä joka aamu 7:20 kouluun (koulu alkaa 8:55) ja tulen joskus n. 16:00 tai vähän aikaisemmin ja sekin on mulle melko rankkaa. 

Kuitenkin mua nyt eniten ärsyttää tää, ettei asioita voitu sanoa suoraan aluks, vaan soitetaan vähän myöhemmin että häähää haistakaa paska. Mä oon päättäny, etten oikeesti mene siihen lukioon, johon sosiaalityöntekijät mut yrittää laittaa, koska siellä ei todellakaan oo kaikkia aineita joita mä haluan opiskella (esim. latina) joten ei tule kauppoja. Tässä perhetukikeskuksessa asustelin viiden kuukauden ajan, enkä mä tykkää sellasesta elämästä että aamupala on just sillon kello se ja se, ruoka just tasan neljältä ja illalla nukkumaan kymmeneltä. Se oli mulle hirveen rankkaa muutenkin. Sijaisperheen muuttaminen taas ei ole yhtään lapsen etujen mukaista (ihan kuin mikään olin) koska ei oikeesti sijaisperheen kuulu olla sellanen paikka, jota voi vaihdella kun huvittaa. Olen muutenkin elämäni aikana asunut niin helvetin monessa eri paikassa, että en vaan halua muuttaa eri paikkaan missä on taas eri säännöt jne. 

En oikein keksi tähän mitään järkevää lopetusta kuin kysymyksen.. Saako sosiaalityöntekijät oikeasti päättää lapsen opiskelupaikan? Musta tuntuu että sossut rajottaa mun elämää niin vitusti liikaa.. 

Kiitti ja kuitti. Kommentoikaa toki jos jotain tulee mieleen, kysellä saa niin paljon kuin huvittaa :) Jos joku tietää tuon opiskelujutun niin kertokaa mulle heti!

Sä olet hyvä just tollaisena.

Mulla ei ole koskaan ollut hyvä itsetunto, oon kuitenkin saanut nykyään parannettua sitä. Yritän antaa teille vinkkejä itsetunnon nostoon. 

Uskon että monikin on saanut kuulla tämänkaltaisia lausahduksia elämässään:

"Sun blogista tykätään vaan, koska sulla on kirkkaat hiukset."

"Kukaan ei tykkää susta, koska sulla on lävistyksiä,"

"Ai se on tykänny susta? Olikohan se epätoivoinen."

"Sä et oo voinu piirtää tota oikeesti, oot vaan muokannu paskasti."

"Vitun ryhävalas, tapa ittes."

Muistakaa kuitenkin, sä oot se joka sut tekee sinuksi. Mikään asia, miksi sua kutsutaan ei tee sua sellaseks. Kaiken voi kääntää voimavaroiksi. Sinä toivottavasti uskallat haukkujista huolimatta olla oma itsesi. Se on paras päätös elämässä, älä välitä haukkujista. Jos joku sanoo sulle, että mikset pukeudu kuin muut, voit vastata jotain hauskaa kuten "mikset sä vaikka kokeilis tehdä toisinpäin?" Eikös se vaan oo hyvä asia, jos erotut katukuvasta edes vähän. Jep, ne mun kirkkaat hiuksetkin ovat tuoneet hymyn monelle muullekkin kun vaan mulle. 

Sä pystyt mihin vaan, jos vaan yrität tarpeeksi. Mäkin oon päättäny pystyä ja olen pystynytkin. Vuoden aikana oon tullut paljon onnellisemmaksi vaan pyrkimällä onnellisuuteen ja parempaan itsetuntoon. Oon myös päättänyt mennä lukioon, päästä ehkä joskus lukiosta ja joku kaunis päivä valmistua oikeustieteen maisteriksi. Joku päivä mäkin oon huipulla, siihen on vielä pitkä aika, mutta sitten saan olla ylpeä itestäni.

//älkää kysykö mikä oli tän pointti, vähän väsyttää ja teki mieli yrittää piristää muidenkin päivää 

Sekavaa.

Hupsista perkele, piti mennä jo nukkumaan yheksältä. Jep, en tiiä miten alottasin tän postauksen. Liian paljon asiaaa. Ehkä tiivistän kaiken, niinku aina. :D

Koulu siis alko nyt maanantaina. Ysiluokka, koulun kingit ja ne kaikista vanhimmat. Musta tuntuu lähinnä 10-vuotiaalta vieläkin. En usko tätä vieläkään. Koulukuvaus oli sitten tänään, failasin ne kaikki kuvat, en muuten ottanu ees kuvaa miltä näytin. No en miltään! 

Tänään oli myös liikuntaa. Voi jumaherranperkele en varmaan vihaa mitään enempää, kun liikuntaa, tarkennettuna koulun liikuntaa. (Ja sehän ei todellakaan ollu todistuksessa 6.) Kaikesta parasta oli kun pesiksessä sain pallon naamaani, opettaja ei sanonu siihen mitään. Silmälasit on parhaat... Onneks ei käyny mitenkään ei pahemmin.

Sitten vähän lisää kaikkee kivaa eli mun kännykkä on tavallaan rikki, se ei suostu lataamaan kun tietyssä asennossa jos siinäkään. Vika ei oo siis laturissa, kaikki maailman laturit käyty läpi ja ei se lataa millään. Huomenna se menee huoltoon, joudun selviämään tosi ihanalla Nokian 2730 classicilla. Siinä ei ees oo näppäimiä, eli kiva elämä tulossa. 

Ainiin sitten leikkasin hiukset jos noista yllä olevista kuvista mitään huomaa, oon siis laittanu nuo vaan toiselle puolelle et kyllä niissä oikeesti on hiuksia molemmille puolille.. :D

Kiitän ja kuittaan, yritän kohta nukkuilla kun vähän väsyttää..Öitä teillekkin :) 

Kesä 2013

Kesä 2013 oli... 

... kamala, mutta silti ihana. 

... liikaa muistoja herättävä.

... paljon itkua täynnä.

... uusiin ihmisiin tutustumista ja vanhoihin kavereihin tutustumista vielä paremmin.

... nauramista. 

... vihojen selvittelyä. 

... uuden musiikin löytämistä.

... muiden surujen kuuntelemista.

... sairastelua.

... datistamista. 

... muuttumista ja oppimista. 

Se kesä oli semmonen. Erityiskiitokset heittäisin Iidalle, Ainolle, Merille, riparilaisille ja vaikka kelle muulle. Oon muuttunu ihmisenä niin paljon, etten osaa ees kuvailla. 

Btw nuo kaikki kuvat ei sitten liity noihin "otsikoihin" millään tavalla, mulla esim. ei ole ollut myrskyisää suhdetta meiän takapihan kanssa. 

Voisin laittaa tähän vielä varmaan tuhat kuvaa hyvistä hetkistä, oikeesti tuntuu ihan liian haikeelta kun kesäloma alkaa olla nyt ohi ja huomenna takas koulun penkille. Viimeinen vuosi peruskoulussa, täältä tullaan.