Hahah, ajattelin kirjottaa vähän raskaampaa mielipidettä tällä kertaa. Mun teki mieli vaan avautua tästä asiasta, koska nyt oikeesti voin sanoo että vituttaa ihan kunnolla.
Taustatietona voin siis sanoa, että asun sijaisperheessä, alle kaksi vuotta olen asunut siellä. Syy, miksi asun siellä ei ole mun käytöksessä tai missään muhun liittyvässä.
Mun suunnitelmiin kuulu muun muassa lähteä Kuopioon opiskelemaan lukioon, muuttaa nyt syksyllä johonkin tukiasuntoon tms, joku kaunis päivä valmistua lukiosta ja mennä opiskelemaan oikeustiedettä luultavasti Joensuun yliopistoon. Tulevaisuus siis mallillaan, eli eikun aloin arvosanoja nostamaan ihan kunnolla. Lähestulkoon kaikki numerot oli siinä 8-10, eli mulla meni koulu tosi mallikkaasti. Jaksoin tehdä kaikki koulujutut kunnolla, että menis hyvin ja nostin jopa mun liikunnan numeron kuutosesta kasiin. En ollut poissa koulustakaan, vaikka kuinka huono olo oli ja kaikki meni hyvin.
Mulla oli siis palaveri noin kuukausi takaperin, jossa juteltiin näitä mun tulevaisuuteen liittyviä asioita. Sanoin että oon valmis kyllä asumaan yksin, hoitamaan taloutta ja tekemään muutkin asiat. En todellakaan odota yksin asumista sillä tavalla, että se olis kivaa, vaan rankkaa, mutta mä selviän, tiedän sen. Mun sukuakin asuu Kuopiossa (esim. isä ja sisko ym.) eli en todellakaan joutuis olemaan ja oppimaan yksin, vaan mulla ois apuna ihmisiä. Sosiaalityöntekijät suhtautuivat asiaan tosi hyvin ja myönteisesti ja mulle sanottiin että asuinpaikkaa aletaan heti järjestämään. Ei sanottu mitään, että se olis mahdotonta. Mulle hankittaisiin tukihenkilö ja saisin muuttaa omaan asuntoon tai soluun.
Sitten tänään tuli puhelu.
"Valitettavasti tää on mahdotonta, kun oot liian nuori. Me emme voi taata sun turvallisuutta, vaikka sulla ois tukihenkilö. Sä voisit muuttaa erääseen perhetukikeskukseen tai sun sijaispaikkaa voitais vaihtaa. Kolmantena vaihtoehtona ois tämä lähilukio, me voimme järjestää sut kyllä sinne ja jäisit asumaan sijaisperheelle."
Aha. Haluan nyt korostaa, etten ole edes hakenut tuohon meidän lähilukioon. Tiedän, etten pystyis siellä käymään, kouluun pitäis lähteä jo 6:50 ja pois tullaan .. Joskus kamalan myöhään. Mun pitää jo nyt lähteä joka aamu 7:20 kouluun (koulu alkaa 8:55) ja tulen joskus n. 16:00 tai vähän aikaisemmin ja sekin on mulle melko rankkaa.
Kuitenkin mua nyt eniten ärsyttää tää, ettei asioita voitu sanoa suoraan aluks, vaan soitetaan vähän myöhemmin että häähää haistakaa paska. Mä oon päättäny, etten oikeesti mene siihen lukioon, johon sosiaalityöntekijät mut yrittää laittaa, koska siellä ei todellakaan oo kaikkia aineita joita mä haluan opiskella (esim. latina) joten ei tule kauppoja. Tässä perhetukikeskuksessa asustelin viiden kuukauden ajan, enkä mä tykkää sellasesta elämästä että aamupala on just sillon kello se ja se, ruoka just tasan neljältä ja illalla nukkumaan kymmeneltä. Se oli mulle hirveen rankkaa muutenkin. Sijaisperheen muuttaminen taas ei ole yhtään lapsen etujen mukaista (ihan kuin mikään olin) koska ei oikeesti sijaisperheen kuulu olla sellanen paikka, jota voi vaihdella kun huvittaa. Olen muutenkin elämäni aikana asunut niin helvetin monessa eri paikassa, että en vaan halua muuttaa eri paikkaan missä on taas eri säännöt jne.
En oikein keksi tähän mitään järkevää lopetusta kuin kysymyksen.. Saako sosiaalityöntekijät oikeasti päättää lapsen opiskelupaikan? Musta tuntuu että sossut rajottaa mun elämää niin vitusti liikaa..
Kiitti ja kuitti. Kommentoikaa toki jos jotain tulee mieleen, kysellä saa niin paljon kuin huvittaa :) Jos joku tietää tuon opiskelujutun niin kertokaa mulle heti!
.jpg)
